HannuAhti Vuorisaarna ajassamme

18. Vuorisaarna alkaa

Kirjoittaja on blogissaan pyrkinyt luomaan vuorisaarnalle taustan, jossa yksilö, yhteisö ja ihmiskunta jäsentyvät yhtenäiseksi kokonaisuudeksi Jumalan valtakuntana eli oikeudenmukaisuuden toteutumisena maan päällä.

Aihetta on lähestytty tarkoituksellisesti kansallisesta näkökulmasta huolimatta valtakunnan, maan päällä toteutuvan oikeudenmukaisuuden ja siihen liittyvien ongelmien globaalisuudesta. Tämä siksi, että pienin ja samalla suurin yksikkö niin itsensä, kansan ja koko ihmiskunnan muuttamiseksi on yksittäinen ihminen.  Hän joutuu vertaamaan vuorisaarnan maalaamia lupauksia valintoihin, joita olemme tehneet ja teemme edelleenkin maamme kansalaisina.

Kirjoittaja on jonkun mielestä ehkä kohtuuttomasti käyttänyt aikaa fysiikan lainalaisuuksien, ihmiskunnan varhaisen historian, luomiskertomuksen tai kehitysopin selvittämiseen. Uskon kuitenkin totuuteen, kaikkien salaisuuksien avaimeen, jonka mukaan se, mikä on liian pientä silmin havaittavaksi, sen voi nähdä kokoumasta, mikä taas on liian suurta, se nähdään pienoisosissa. Näin jokaiselle löytyy paikka tarkkailla elämän ikuisia lainalaisuuksia ja samoista alkuaineista koostuvaa universumia omasta todellisuudestaan käsin. Samalla se tekee kiistattomaksi tosiasian, ettei ratkaisua ihmiskuntaa monilta tahoilta uhkaaviin vaaroihin löydy paikalliselta eikä kansalliselta taholta, vaan ainoastaan kaikkien kansojen, ihmiskunnan yhteisillä ponnistuksilla.

Moni tarjoaa ratkaisijaksi tiedettä. Saavutuksistaan huolimatta tiede yksin ei kykene suojelemaan ihmiskuntaa. Se on pikemminkin ilman henkistä kasvua luonut aikaisempaa pelottavampia kauhukuvia. Myöskään maailmanlaajuiset uskonnot yhtä vähän kuin niihin aatteellisesti rinnastettavat maailman herruutta tavoittelevat ideologiatkaan - vain kommunismin ja natsismin mainitakseni - eivät ole kyenneet luomaan tavoiteltavaa yhtenäisyyttä. Niistä on pikemminkin tullut toistensa kilpailijoita, toisiaan vastustavia, osin jopa murhaavia voimia. Onkin ilmeistä, että aineellisen maailman rinnalla vaikuttaa toinen, henkistä kasvua edellyttävä todellisuus. Se on tunnustettu, jos ei niinkään uskonnoiksi nimettyinä islamilaisuutena, hindulaisuutena tai kristinuskona, vaan niille kaikille yhteisen vuorisaarnan henkeä kuvailemana kultaisena sääntönä; mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää te myös samoin heille” (17. Mistä aloitamme?). Sen keskiössä on omatunto.

Silloin kuin kokonaisuus, evankeliumi, irrottautuu yksittäisestä osastaan, vuorisaarnasta, tai on sen kanssa ristiriidassa, silloin kokonaisuus hämärtyy ja kääntyy vastakohdakseen. Eikö samaan totuuteen törmätä myös yritystoiminnassa? Kolmen kuukauden jaksoissa edellytetyn talouden tarkastusseurannan - kvartaalitalouden -  tarkoitus on palvella taloudellista läpinäkyvyyttä niin investoijille, sijoittajille, kuin pörssillekin. Monet asiantuntijat sanovat kvartaalitalouden pikemminkin vaikeuttavan taloudellisen tilan selventämistä. Sen katsotaan sen sijaan suosivan yrityksen omistajia asiakkaiden, rahoittajien, sijoittajien ja pörssin kustannuksella mahdollistaen liiketoimintaan liittyvän epäterveen kikkailun.

Viimeisenä joskaan ei vähäisimpänä perusteena kirjoittajan omaksumaan lähestymistapaan mainittakoon kielen ja käsitteiden muuttuminen. Aikaisemmin totesin suurten totuuksien tulleen ilmoitetuksi uskonnollisin käsittein, joita suurin osa ihmisistä ei enää ymmärrä. Perinteisesti ajattelevat kristityt kärsivät sen vuoksi tunnepohjaisen uskonsa ja heille vieraaksi jääneen tieteen kielen näennäisestä ristiriidasta. Sillä selittynee ainakin osaksi niin väestön pako kirkosta, vuorisaarnan hylkääminen, Isä meidän -rukouksen muuttuminen hokemaksi kuin omantunnon turtuminenkin.

Vuorisaarnaan tutustuminen alkaa vasta seuraavassa blogissa, Nousu vuorelle tapahtuu askelmittain. Uskon sen lopuksi antavan monille vastauksen itselleen asettamastaan tavoitteesta samalla kun se toivon mukaan vastaa mm. 3.1.2019 kommentissa tehtyyn kysymykseen; ”muutos mihin suuntaan… takaisin sinne mistä ollaan tultu?”

Astun edellä vuorisaarnan askel askeleelta eteen- ja ylöspäin johtavalle tielle sellaisena kuin näen sen osana aikaamme.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset

Sivut