HannuAhti Vuorisaarna ajassamme

Alussa oli sana – vai unohtuiko se?

Raamatun kielen käyttäminen ja ennen kaikkea sen ymmärtäminen ajassamme saattaa tuottaa yllätyksiä. Paikallislehden marraskuussa 1929 julkaisemassa muistokirjoituksessa todettiin, että X:n ”jäähtynyt tomumaja kätkettiin eilen Rauman hautausmaan multiin”. Muistokirjoituksen sittemmin vuonna 2018 lukenut noin 40-vuoden ikäinen, yliopistollisen koulutuksen saanut mies totesi, ettei hän tiennytkään, että 1920-luvulla vainajan arkkua kutsuttiin ”tomumajaksi”.

Olen kohdannut naisia ja miehiä, joille evankeliumeista tuttu sana vuorisaarna vaikuttaa paitsi oudolta niin myös sisällyksettömältä. Parhaimmillaan sana liitetään toki uskontoon, ei muuhun. Mistä vuorisaarnan löytää ja mitä se sisältää jää kysyttäessä usein vaille vastausta. Kohdatessani tällaisen puhekumppanin, niin miten ja mitä kertoisin hänelle koko evankeliumien kiteyttämästä vuorisaarnasta?

Edellä kerrotun sanotaan usein johtuvan yleisestä maallistumisesta. Aihe ei sytytä, koska se ei kosketa elämänpiiriämme. Entä jos siirrämme keskusteluaiheen tasolle, joka ei ole ristiriidassa vuorisaarnan kanssa? Puhutaan vaikkapa maaseudun koulukadosta ja koululaisten ylipitkistä koulumatkoista. Miten nuoret aikanaan valitsevat jatkokoulutuspaikkansa? Kuka maksaa siihen liittyvät matkat, majoitukset sekä ylläpidon? Ei ainakaan opetusministeriö, vaikka työtä vaille jääneillä vanhemmilla ei ole siihen varaa. Työpaikat sijaitsevat muualla. Kysyttäessä työ- ja elinkeinoministeriön vastuuta nuorten koulutuksesta tai sen saamatta jäämisestä saa vastauksen vastuun kuuluvan opetusministeriölle. Mistä tyhjenevän maaseudun yrittäjät saavat työvoimansa ja asukkaat välttämättömät lähipalvelunsa? Vastausta ei saada ainakaan työ- ja elinkeinoministeriöltä, koska harveneva ja osin kokonaan lakkautettu julkinen liikenne kuuluu liikenne- ja viestintäministeriön toimivaltaan. Entä jos kysymme haja-asutusalueitten harvojen asukkaitten sairaus- ja terveydenhoito- tahi sosiaalipalvelujen sekä niihin liittyvien kuljetusten perään? Lienee turha kääntyä ainakaan sosiaali- ja terveysministeriön puoleen, koska kuljetuksiin liittyvistä järjestelyistä päättää liikenneministeriö tietysti valtionvarainministeriön asettamien reunaehdoin. Kuka puolustaa asukkaista tyhjiöksi jäänyttä maaseutua ja miksi sitä edes puolustettaisiin? Sanotaan tyhjiön aina täyttyvän. Vastuuta tyhjiön syntymisestä sekä syistä miksi sitä tulisi vielä puolustaa, ei kannata kysellä sen enempää maa- ja metsätalous- kuin puolustusministeriöltäkään, koska niiltäkään ei saa vastausta. Luetteloa voisi jatkaa vielä toisen moisen. Vastaus on aina sama. Yhdelläkään ministeriöllä ei näytä olevan vastausta edustamansa vastuualueen ongelmiin yhtä vähän kuin valtioneuvostolla tai eduskunnallakaan, koska niin kokonaisvastuu - ja yllätys, yllätys - kuin paikallinenkin vastuu puuttuu jokaiselta.

Arvio saattaa kuulostaa provosoidulta. Tosiasia on kuitenkin, etteivät valtiotkaan - suurimmatkaan niistä - ole kykeneviä toteuttamaan toisistaan täysin riippumatonta talouspolitiikkaa, käymään sotia tai edes hoitamaan omia sisäpoliittisia mieltymyksiään. Globaali markkinointi, ylikansalliset yritykset sekä pääoma-, työvoima- ja tietovirrat vähät välittävät valtioiden rajoista. On näin ollen ymmärrettävää, että kokonaiset kansakunnat, valtiot ja niiden asettamat ministeriöt sekä niiden yksittäiset kansalaiset tuntevat olevansa tuuliajolla.

Olisi helpompaa jos käsitteille sekä niitä edustaville instituutioille annettaisiin tarkoitustaan vastaava sisältö, on kyse sitten tomumajasta, politiikasta tai vuorisaarnasta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Sivut